Kuinka kliseinen otsikko, mutta todellista. "Kesälomat" on nyt kirmattu jopa minunkin mielestä aivan liian löysässä hihnassa ja paluu 24/7 huoran rooliin koittaa nyt. Ainakin toivottavasti. Sain jo melkoiset nuhteet, kun tätä ei ole päivitetty, mutta eihän lomalla nyt töitä voi tehdä...
Eilen monen mutkan kautta, muunmuassa Ikean kautta päädyttiin X:n toimiston vessaan, hupsista. X oli päättänyt, että nyt siirrymme julkiselle puolelle. Mun piti pukea mekko päälle ja jättää alushousut pois. X:llä on sellainen sähkölelu mua varten, missä on kaksi nipsua. Ne nipsut mun piti laittaa häpyhuuliin kiinni ja saada se säätöosa helman alle piiloon. Laitoin sen huivilla reiteen kiinni. Menin X:n kyytiin ja peli alkoi.
Mun piti nostaa mekon helma ylös, kaivaa laukustani dildo ja runkata sillä itseäni liikkuvassa autossa, haarat levällään. Sähkölelun säädinosa oli X:n kädessä. Jos löin haarani kiinni niin lopputuloksen voi arvata. Kaikkein pahinta on, että mun piti nostaa jalka kojelaudalle. En ole oikeasti koskaan todennut sellaista häpeän tunnetta, mitä eilen. Ihan kamalaa. Jännitti, hävetti, oli fiilis, että haluan pimeään nurkkaan piiloon. Mutta minä sain sen sijasta sähköiskuja. Ne sattuu ja juuri sillä tavalla, millä ei halua kipua tuntea. Kaikista pahinta on ehkä se, että seuraava kerta sattuu aina entistä enemmän. Sellainen pieni sähkö ei tee pahaa, mutta sitten kun sitä käytetään rangaistuksena tai kouluttamiseen, niin se on ihan toimiva juttu...
Pohdin koko matkan, että minne ollaan menossa. Vastaus oli, että paikka, missä on monta vittuuntunutta aviomiestä. Paikka oli Ikea, ensimmäinen ajatus oli, että voi ei. Olisihan se pitänyt arvata. Mun tehtävänä oli vilauttaa julkisesti. Paniikki iski. Sain kahden minuutin etumatkan, ohjeet tulisi puhelimeen viestinä. Mietin tosissani kahden minuutin aikana karkaamista. Juoksen myymälän läpi, kassoilta ulos ja hommaisin itteni kotiin jotenkin, mutta tajusin, että rangaistus siitä saattaisi olla kovempi. Kävelin rauhassa, yritin näyttää normaalilta ihmiseltä, vilkuilin taakseni. Tuli viesti, etten saa juosta pitkälle. Käännyin takaisin päin. Tuli toinen viesti, että mun pitää katsoa sohvia, istua tietylle. Istuin, näpräsin hermostuneena puhelinta, tuli taas viesti, että jalat auki.
Olin ihan oikeasti varma, että pystyn siihen, mutta en kyennyt! Jännitti, olin aivan lukossa. X katsoo sivusta. Mikä mua jännitti? Tilanteen teennäisyys ja pelko seuraamuksista. En haluaisi aiheuttaa mitään kohtausta julkisella paikalla. En pidä siitä, että joku seuraa vieressä silmä kovana. Jännitys kuristi kurkkua, sydän tykytti. Näin itseni lukemassa lehdestä juttua naisesta, joka vilautti Ikeassa ja jäi poliisiin haaviin. Aloin itsekin tajumaan, että nyt on haukattu kerralla liian iso pala. X:ltä tuli viesti, että juodaan kahvit. X laski sen sähkölelun pöydälle kahvipöydälle, olin kauhuissani, heitin laukkuni sen päälle, ettei se näkyisi, X siirti laukkua sen päältä. Teki mieli vaan piilottaa se laukkuun, mutten saanut koskea siihen. Onneksi se näyttää varmaan useamman silmään mp3-soittimelta kaukaa katsottuna. Juotiin kahvit, X sano, että tämä ei ollut tässä, että tuun tekeen tän. Itse vilkuilin, että missä on vessa ja uloskäynti katoamistemppua varten. Ei mahdollisuutta kadota vessan kautta. Mietin vielä kun kävelin X:n perässä, että käännyn vaan ja juoksen karkuun. Korkokengillä ei vaan pitkälle päästä juoksemalla.
Ikean reissulla ei tapahtunut mitään spektaakkelimaista vilautusta tuona kertana. Olin liian hermoheikkoinen siihen. Sain jo autosta kädestä läpsäsyä reidelle tästä hyvästä. Joudun tekemään matkalla samaa mitä aiemmin. Jalat kojelaudalle ja itteni runkkausta. Tiesin, että tulen vielä saamaan oikean rangaistuksen. X ajoi toimistolleen. Hissistä vilkaistiin, että ketään ei näy aulassa. Kävelin X:n perässä. Toimistossa oli joku vielä. Kaikessa hiljaisuudessa käveltiin vessaan, ovi lukkoon. X irroittaa housuistaan nahkavyön ja painaa mut lavuaaria vasten. Nojaan käsillä lavuaariin, katse alaspäin, kun mekon helma kiipeää ylöspäin. Ennen kun ehdin ajattelemaankaan, niin vyö osuu. Puren huulta. Sattuu mutta samalla nautin siitä tunteesta. Haluaisin nauraa, mutten uskalla. X tarttuu hiuksista kiinni, vetää päätä ylöspäin, että näen itseni peilistä. X sanoo, että tästä lähtien me tehdään, niinku se sanoo, eikä sillä ole väliä, mitä minä haluan. Kysyy, että onko asia selvä. Nyökkään. Vyökäsi nousee, tällä kertaa en katso muualle, katson kättä peilin kautta, haluan nähdä. Käsi heilahtaa ja vyö iskeytyy jälleen paljaaseen ihoon. Jälleen sattuu, mutta kiihotun tilanteesta entistä enemmän.
Mulla ei ole lupaa tulla, en ole ansainnut sitä. X:n sormet on mun haarovälissä. Lyön heti jalat yhteen. Samantien myös käskettiin, että jalat levälleen. X tajusi kuitenkin lopettaa ajoissa ja käski istumaan wc-pöntön päälle. Otin poskeen. Harjoiteltiin jälleen syväkurkkua. X tarttui tukasta kiinni ja mun piti avata suu, kieli ulos. Yökkäusrefleksi meinasi taas tulla. X käänti mut toisten päin, nojasin käsillä wc:n kantta vasten. Kuulin, kuinka kortsun paketti aukes ja kuinka X laitto sitä paikoilleen. Kädet otti lantioista kiinni, kun X alkoi panna mua takaapäin. Molempiin reikiin vuorotellen. Potkaisin välissä korkokengät jalasta. Teki mieli kiljua, mutta ei saanut. Vielä toimistossa olevat olisivat kuulleet. Joku käveli käytävällä kun me pantiin vessassa.
Henkilökohtaisesti en ole koskaan ollut suuri peppuseksin ystävä, mutta tällä kertaa se tuntu ihan helvetin hyvälle. Ruotuun palauttaminen ja muistutus siitä, että nyt tehdään niinku X käskee sai sen tuntumaan hyvältä. Vedin mekon helman alas, pesin kädet, vedin korkokengät takaisin jalkaan ja poistuimme toimistosta. Eikä kukaan nähnyt. X heitti mut kotiin. Takapuolessa oli nahkavyön jättämät jäljet ja iho oli hellänä, jotka sai mut ylpeäksi. Puhelimeen tuli viesti X:ltä. "Kaikki ok?" siinä luki. Olin kuulemma hyvin poissaoleva. Se on hölmö. Mä olin niin tyytyväinen elämääni sinä hetkellä, etten liiemmin saanut sanaani suusta. Tai ainakaan mitään fiksua. Ja jos joku masenti, niin se, ettei meillä ollut aikaa silloin enempää. ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti