Viikko on kulunut siitä, kun sain vyön päälle. Tänään sain sen pois päältäni. Vaikka se ei nyt ihan kamala kokemus ollutkaan, olo on melko helpottunut. Sain X:ltä tehtäväksi kirjoittaa kuluneesta viikosta. Jouduin pitkään miettimään tätä kirjoituksen ulkoasua, yhtenäisen tekstin tuottaminen tuntui jostain syystä ihan luonnottomalta ja sellaiselta, että tästä ei mitään johdonmukaista saada. Joten rustasin muutaman mietteen kuluneesta viikosta paperille ja tässä niitä nyt sitten tulee.
Miksi minulle puetaan tällä vuosituhannella siveysvyö? Ollaan kysymyksen äärellä, josta en ole varma, että tiedänkö itsekään vastausta kunnolla. Idean äitinä toimin valitettavasti minä itse, täysin tahattomasti. X kertoi, että hänellä on yllätys. Aikani arvuuttelin, että mikä se voisi olla ja sanoin tämän siveysvyön vitsinä. X saikin siitä sitten idean. Aluksi tarkoitus taisi olla, että en pääse kenelläkään muulle jakamaan. Nykyään X perustelee sen turvallisuusnäkökantana. Oli hän sitten missä tahansa, hänellä on seesteinen olo kuulemma, kun tietää, että mikään tai kukaan pääse minua raiskaamaan. Puhui Espoolaisista... no jätetään mielikuvituksen varaan, että mikä väestöryhmä oli kyseessä. Mutta en siis tiedä, onko tekaistuja syitä nämä vai saako se jotain nautintoa siitä, että voi alistaa mua sillä ja kontrolloida minun seksuaalisuutta ja seksielämää. Kenties molempiakin.
Miltä ensimmäinen päivä tuntui? Oli aika sekasortoiset fiilikset. Mulla oli päällä kamala itsesuggestio, että tästä selvitään moitteita. Hetken päästä saattoi olla ihan eri fiilis. Hieman oli sellainen hämmentyneen lapsen olo. Mutta ei mitenkään ahdistava, kuten viimeksi, syy oli varmaan siinä, että noihin säätöihin ja vyön kireyteen perehdyttiin aavistuksen paremmin kun edeltävänä kertana. Sitten kävi mielessä myös kaikki mahdolliset tilanteet, mitä voi tapahtua. Entäpä jos avain hukkuu. Ehkä omituisin mun peloista oli, että joudun johonkin onnettomuuteen ja mun hengen säästyminen on kiinni siitä, että se vyö saadaan irti ajoissa ja avaimet voi melkeinpä olla missä tahansa Utsjoen ja Hangon välillä. Sitten myös oli kiinnijäämisen pelko ja se, miten tuota normaalia arkea eletään.
Miten normaali elämä sujui sitten vyön kanssa? Melko hyvin, tietysti joitain pieniä rajoitteita oli tai asioita, joita piti hieman etukäteen pohtia. Mutta kotona sai olla ja elää ihan vapaasti. Harrastuksia joutui hieman jättämään sivummalle, koska vyön kanssa aluksi ainakin liikkuminen tuntui hieman normaalia hitaammalta, mutta välillä jo unohdin kokonaan sen olemassaolon. Työhön se ei vaikuttanut mitenkään. Haasteellisinta oli ehkä vessassakäynti, koska se vyö piti aina pestä ja kuivaamisessa oli oma työnsä. Ensimmäisenä parina päivänä piti talkkiakin vielä käyttää, mikä sotkee älyttömästi. Mutta ei sen vyön takia syrjäytynyt kuitenkaan. Samalla tavalla liikuin julkisilla paikoilla, näin ystäviä ja kävin töissä kuin ennenkin.
Oliko vyön kanssa ongelmia? KYLLÄ! Elämähän on sen kanssa täysin sään kanssa korreloivaa. Nyt kun on ollut melkoiset helteet, niin ihon hikoillessa vyö tarraa aika tiukkaan ihoon kiinni, mikä aiheuttaa hankaamista ja siihen ei oikein talkki tai rasva kumpikaan auttanut. Itsellä myös helteiden myötä kerääntyy melko paljon nestettä kroppaan, joten vyö alko siihen hankaamisen päälle vielä välillä puristaan tehden olon todella epämukavaksi. Suihkussa käynti ja ylipäätänsä sen peseminen oli aika työlästä, kuivauksesta puhumattakaan, sitä kosteutta ei saanut oikeastaan mitenkään haihtumaan kokonaan. Kokeiluun kuivaustouhuissa pääsi muunmuassa hiustenkuivain, talkki ja pyyhe. Vyötä sai pestä useamman kerran päivässä, koska siinä olevat muoviosat alkoi melko pian haisemaan aika epämiellyttävälle. Lisäksi se muovi ilmeisesti aiheutti itselle melko ikävän ihottuman, eikä useampi pesu päivässä ainakaan parantanut tilannetta. Ja viikon aikana tietysti vyö ja siinä olevat reunamuovit alkoivat elämään ja hakemaan uutta paikkaa, joten vyön paikkaa sai aika usein olla korjaamassa. Pahin vaurioi tuli ehkä hankaumasta häntäluun kohdille ja se on oikeasti kipeä tälläkin hetkellä. Mutta nämähän ovat vain pieniä vikoja!
Mitä jos joku olisi nähnyt tai huomannut vyön? Äärimmäisen hyvä kysymys. En nyt varmuudella osaa sanoa, mutta yksi saattoi nähdä selästä vyön reunan, todellakaan en ole varma. Ja jos näkikin, niin henkilönä on aika varmasti sellainen, joka pitää näkemänsä omana tietonaan. Mutta en tiedä, miten reagoisin, jos joku näkisi ja rohkenisi kysymään aiheesta. Tuntisin varmaan maailman suurinta häpeää. Toisaalta taas saattaisin tilanteen käsitellä hyvinkin huolettomalla tyylillä ja todeta, että toinen osapuoli varmistaa ollessaan poissa, että vahinkoja ei satu. Varmaan hieman riippuisi siitäkin miten reagoisin, että kuka henkilö on kyseessä. Mutta varmasti tuntisin häpeää ja jotain epäonnistumisen tunnetta, jos joku huomaisi.
Tekikö viikon aikana seksiä? Voi pyhä Maria, että tekikö. Laskin päiviä, että koska saan taas. Omilla leluilla leikkiminen yksin oli ihan mahdotonta ja itselleni se on kuitenkin aikalailla jokapäiväistä aktiviteettia. Nyt sain käsityksen, mitä on oikeasti puutteessa eläminen ja kaikki puutteessa elävät saavat myötätuntoni. Tässä nytkin odottelen X:ää saapuvaksi juoksuiltaan, että saataisiin tilanne tasoitettua...
Yleiset fiilikset ei ole mitenkään huonot tai traumatisoivia, vaikka ei viikko aina ihan satumaista ollutkaan. Loppuun asti koitin kiemurella itseni ulos tästä hankkeesta, mutta X otti kovemmat koulutusmetodit käyttöön, ettei vaihtoehtoi jäänyt kun suostua. Jotenkin koin sen, että omaa seksuaalisuutta ja haluja kontroilloitaisiin hyvinkin epämukavana. Olen kuitenkin ihminen, jolla on aina ollut siviilielämässä vahva tahto, enkä ole sietänyt kenenkään asettamia rajotteita. Oma tahto on kuitenkin ilmeisesti alkanut murenemaan, mitä pidemmälle tämä leikki on viety. Aluksi kuitenkin halusin, että kontrollointi, alistaminen ja kaikki se jää vain siihen yhteen tiettyyn hetkeen, muulloin teen mitä haluan. Viimeaikoina on kuitenkin alkanut tapahtumaan käänne toiseen suuntaan. Kivun vastaanottamisen ja sietämisen tilalle on tulossa täydellinen henkinen alistuminen ja haluan, että joku omistaa kokonaan. Loppujen lopuksi siis en ole kuin yhden miehen narttu. X:n oma narttu, lutka ja huora. :)
Ja muuten... Pöydällä lepää hevosen kuolaimet, kahdet hakaset ja kaksi ohutta nahkaremmiä. Keksiikö kukaan, mitä niistä voi askarrella? ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti